perjantai 12. joulukuuta 2014

"Intuitio on Jumalan kuiskaus minussa " ja mitä se saikaan aikaan

Nousin uuteen aamuun puoli kuudelta, astuin alas pirttiin, sytytin kynttilät, laitoin tulet hellaan sekä leivinuuniin, loin aamujuoman ja istuin alas. Kuulin näin : "Intuitio on Jumalan kuiskaus minussa". Tämänmoinen pyhä laulu soi sydämeeni hiljaisuudessa ja mietin heti, että voi kauhia enhän minä voi tuommoista kirjoittaa. Ja tiesin jo samalla, että nyt ainakin se on rehellisesti kirjoitettava ja avattava tuntemuksiain. Kun nähdä voin reaktioni taakse siihen eteenpäin lempeästi työntävään  pyhään voimaan, joka ohjaa tekemään mitä milloinkin. Hymyilytti. " kukas tahi mikäs osa minua se siellä tuommoisia pelkääpi, hih " Niin kirjoitan tätä virrassa, annan jälleen vain sanojen tulla, tietämättä onko tässäkään yhtään mitään järkeä. Elämän makuinen aamu, elä minua aamu sekä elämä, elä minua rakkaus. Tutkaillen avasin itseäni ja löysin sen aarteen, jotta näin pikku-keiju pelkää tulevansa leimatuksi "joksikin".  Ja kuka sitä leimaa - no itsehän sitä iteään leimaa milloin milläkin leimalla. Ollappa ilman leimoja. Joksikin. Ja mitä siellä takana sitten on, siis tämän pelon - no hyväksyntä, itsensä hyväksyntä ja halu olla hyväksytty omana itsenään. Rukoukseni tähän aamuun voisinkin olla " Sallin itseni ilmentää itseäni vapaasti, sallin elämän ilmentää itseään kauttani vapaasti - kiitos. " Joskus ihmisenä tunnen niin syvästi sen , mitä tehtävä on, niin, se on se Jumalan kuiskaus minussa - intuitio. Olla niin hiljaa, jotta kuulee äänen hiljaisuuden.

 Siinä sitten vielä enemmän tutkailin hyväksyvästi - sanat ovat sanoja ja minun on ollut kyllä hyvin luontevaa käyttää sanaa Kaikkeus tahi Rakkaus, resonoivat niin lempeästi sisäiseni kanssa, käyttää sanaa tästä äärettömästä voimasta, joka kaikkialla on. Kaikkialla läsnäoleva hyvyys. Ja nyt elämä laulaa kauttani, antaen käyttööni, jaettavaksi sanan Jumala. Tämä olkoot minulle opiksi ja syvempi ymmärrys myös siitä, että jossain on joku johon tämän sanan resonaatio vastaa, nostaen näkymätöntä energiaa. Ja minä lepään tässä ja sallin itseni, hyväksyvästi käyttää sanoja tarkoitukseesi ja luotan " Mitä voin antaa tänään ? " 

Kohtaan elämässäni ihmisiä ja tulen kohtaamaan, jotka ärsyyntyvät minusta, tai joissa minä herätän ärsyyntymisen lahjan. Kaikessa tarkoituksessaan - se on heidän oppiläksynsä, minun on se, jotta kuinka reagoin. Minä uskon. Kiitos ja huomen olkoot hyvä sinullekin. Oleillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti